torstai 17. elokuuta 2017

Häiden läpikäynti: Loppuilta



Kahvittelujen jälkeen otimme yhteiskuvan jossa oli mukana kaikki vieraat, 
sekä muutamia yhteiskuvia pienemmissä ryhmissä. 



Polttariporukat intoutuivat nostamaan meidät molemmat myös käsivarsilleen ja näistä tulikin ihan hauskoja fiiliskuvia,
vaikka vähän samalla myös pelotti että kantaako ne meidät vielä järveen :D

Kuvaushetken jälkeen vaihdoin mekon lyhyempään malliin, sillä oli aika avata yläkerran bilepuoli
ja mietin häävalssinkin sujuvan lyhyessä mekossa hieman mukavammin. 




Emme olleet mitenkään sen kummemmin harjoitelleet häävalssia,
vaan ajattelimme että eiköhän se tanssi mene sitten ihan omalla painollaan.

Ja niin se onneksi menikin ihan hyvin, koitettiin vain pysyä tahdissa ja tuijoteltiin toisiamme.




Tässävaiheessa haluaisin kiittää meidän aivan huikeaa Gringo-bändiä, joka saikin vuolaasti kehuja pitkin iltaa.
Jos pitäisi valita vain yksi asia mihin olimme häissämme eniten tyytyväisiä, niin kyllä se bändiin kallistuisi!

Gringon versio häävalssistakin oli mielestäni paljon kauniimpi kuin alkuperäisen esittäjän,
 tässä pientä pätkää meidän tanssahteluista:




Häävalssin jälkeen bändi soitti ensimmäiset 45 minuuttia kevyttä tanssimusiikkia
ja siitä pikkuhiljaa kohti menevämpää tyyliä.

Ensimmäisellä bändin tauolla oli tarkoituksena heittää hääkimppu ja sukkanauha,
mutta seremoniamestarimme halusi yllättää ja piti tähän väliin taikurishown.




Ja aika huikea show se olikin, yhtenä esimerkkinä koko esityksen ajan lavalla roikkui suljettu kirjekuori. Äitini sai lapun, johon hän kirjoitti piilossa muiden katseilta jonkin sanan - mikä ikinä vain mieleen tuli. Lappua ei näytetty tai annettu kenellekään,
vaan äitini piti sitä tiukasti sylissään. 

Shown lopuksi äitiä pyydettiin näyttämään mitä oli kirjoittanut, ja se sama sana luki tottakai myös lavalla roikkuvassa kirjekuoressa. Kaikki olivat ihan ihmeissään, sillä tuo sana ei tullut kenellekään muulle mieleen 
eli kyseessä ei edes ollut mikään kovin yleinen sana.

Muutenkin esitys oli tosi hieno ja ihmiset intoutuivat hyvin lähtemään juttuihin mukaan.




Taikurishown jälkeen oli aika jatkaa tanssimista ja siellä sitä taas mentiin, lähes kaikki lapsista vanhempaan väkeen bilettivät tanssilattialla. Bändi vain yksinkertaisesti oli niin loistava ja he soittivat kaikkea aina rockista ysäriin ja uusimpiin listahitteihin. 

Antti Tuiskuakin kuultiin useampaan otteeseen, hyvin tiedetty että se saattoi olla useammankin häävieraan lemppari :D




Toisen setin päätteeksi heitettiin sitten se hääkimppu ja sukkanauha. 

Olin sujauttanut sukkanauhan Samin taskuun jo aiemmin illalla, hameen alta kaiveluja ei siis nähty.
 Ja ehkä ihan hyväkin niin, olisi voinut näyttää vähän tyhmältä tuon lyhyen mekon kanssa...





Kun kimppu ja sukkanauha oli heitetty, oli ystäväni yllätyksen vuoro.
Hän lauloi meille yhden kappaleen ilman säestystä ja kyynelten vuodatus oli taas vaihteeksi taattu. 




Esityksen jälkeen bändi soitti vielä kolmannen setin. Porukka veti letkajenkan askelilla välillä pihankin puolelle tuulettumaan, kunnes sukellettiin taas tanssilattialle. Melkoisen kuuma yläkerrassa alkoi olla, mutta jokainen biisi oli silti vain pakko tanssia. 

Bändin lopettaessa kello kävi puoltayötä ja oli aika syödä iltapalaa. Olimme tilanneet jättimäisiä pizzoja lähipizzeriasta ja ne kävikin hyvin kaupaksi. Tässävaiheessa myös sauna ja palju aukesivat ja osa vieraista suuntasi niitä kohti.

Puoli kahden aikaan istuskelimme Samin kanssa laiturilla, katselimme täysikuuta ja juttelimme päivän tapahtumia läpi. Tajusimme molemmat että nyt alkaa muuten jo väsyttää, joten lähdimme vieraat hyvästeltyämme kohti mökkiämme.

Bileet olivatkin kuulemma jatkuneet kuuteen asti aamulla, huh!




Aamulla heräiltyämme monet vieraista olivat saapuneet takaisin juhlapaikalle ja laittelimme siinä porukalla saunomisen & uinnin yhteydessä paikat siistiksi. Vähän harmiteltiinkin että nytkö se päivä jo on ohi, mutta päällimmäisenä tunteena kuitenkin onnellisuus ja helpotuskin. Juhlat olivat olleet niin onnistuneet!

Seuraavana päivänä lähdettäisiin kohti Japania ja kahden viikon seikkailu olisi vielä vasta edessä.

perjantai 11. elokuuta 2017

Häiden läpikäynti: Alkuilta





Juhlapaikalle saapuessamme vieraat ottivat meidät rannan puolella vastaan ja nostimme terassilla maljat.

Maljannoston jälkeen menimme suoraan sisälle, ehkä vähän perinteistäkin poiketen
emme siis ottaneet onnittelujonoa ollenkaan. Ajatuksena se olisi ollut ihan kiva,
mutta käytännössä siitä tulee helposti vain liian jäykkä fiilis ja sitä emme juhliimme toivoneet.




Sisällä seremoniamestari kertoi ohjelmasta ja muista tärkeistä seikoista.

Lisäksi vähän jumppailtiin, sillä seremoniamestarimme oli samalla myös taikuri
ja juhlaväki pääsi testaamaan muutamaa juttua omissa pöydissään.




Ensimmäinen varsinainen ohjelma oli kuitenkin syöminen
 - ja niin sitä vain jännittävästä päivästä huolimatta ruoka maistui!

Heti omat lautaset tyhjennettyämme aloimme Samin kanssa kiertelemään vieraiden luona.

Emme olleet mitenkään ajatelleet tätä kiertelyä etukäteen, siinä hetkessä tuli vain sellainen
että haluaa jutella kaikkien kanssa.  




Ja se olikin hyvä veto - meidän liikkuminen vapautti samalla entistä enemmän myös vieraita.

Iloinen puheensorina peitti koko salin ja muutkin intoutuivat
liikkumaan ympäri juhlapaikkaa omaa ruokavuoroaan odotellessa.




Ruokailun puolivälissä seremoniamestari kutsui kaikki taas kasaan
ja oli ensimmäisen ohjelmanumeron aika:

Appiukkojen taisto! 

Samin isä & minun isäpuoleni asettuivat selät vastakkain
ja saivat vastailla kinkkisiin kysymyksiin, mm. 

Kumpi nyppii punkit koiran turkista? (Mia-Sofia)
Kumpi on sairaana kipeämpi? (Sami)
Kumpi teki aloitteen? (Mia-Sofia)




Olimme Samin kanssa tuomareina ja kerroimme lopuksi oikeat vastaukset,
joskin vahingossa möläytin siinä jo vähän etukäteen että tasapelihän se oli :D

Visailun jälkeen jatkettiin muutamalla puheella, joissa ääneen pääsivät äitini, Samin isä, bestman ja Samin ystävä.

Kaikilla oli aivan mahtavia puheita - itkettiin ja naurettiin vuorotellen. Lopulta Samikin nousi seisomaan ja
kyllä oli taas nenäliinalle tarvetta, jo ennenkuin sulhanen ehti edes sanoa mitään...





Puheiden jälkeen suunnattiin taas hetkeksi terassin puolelle seurustelemaan
ja nauttimaan siitä yhdestä tämän kesän harvinaisesta lämpimästä päivästä.





Samalla ihmiset painoivat sormenjälkensä vieraskirjaan,
katselivat esille laitettuja kuvia ja palauttelivat "Terveiset hääparille"-lappuja.

Ruokailu huipentui lopulta kakunleikkuuseen, jossa heitimme polkaisun sijaan yläfemmat toisillemme.




Kakkukahvien aikaan aukeni myös karkkibuffet, joka olikin suuri hitti
ja lähes kaikki 12 kg karkkia hävisi illan aikana parempiin suihin.




Tässävaiheessa juhlat olivatkin jo ehtineet suurinpiirtein puoliväliin
- ensi postauksessa kerron teille vielä mitä illan ohjelmaan kuului :)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Potretit


Tarkoituksena oli jatkaa häiden läpikäynnillä, mutta potrettikuvat saapuivat ja pakkohan nämä oli jo päästä jakamaan! 

Ihan alkuperäinen suunnitelmanihan oli esitellä näitä vasta kiitoskorttien lähettämisen jälkeen,
mutta niin ne ajatukset vaan näköjään muuttuu. 

Tässä nyt siis joitakin meidän suosikkeja, alussa muutama first look -otos
ja kaikki kunnia kuvista kuuluu ihan huikealle Timo Soaseppille.
























Ensi kerralla lupaan kertoa lisää siitä itse hääpäivästä!


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Häiden läpikäynti: Vihkiminen


Kirkkoa kohti ajellessamme jännitti, mutta kaikista pahin hetki oli odottaa suljettujen ovien takana ne viimeiset minuutit ennen vihkitilaisuuden alkua. Koitin katsella kaunista järvimaisemaa ja nautiskella kesän lämmöstä, suntion laskiessa montako minuuttia vielä ennenkuin ovet avataan. "3 minuuttia... 2 minuuttia... 1 minuutti... Kello olisi nyt puoli, voitte mennä".




Ovet avattiin ja Samin kaverit alkoivat soittaa akustisilla kitaroilla "River flows in you" -kappaletta.
 Heti ensimmäisenä oven jälkeen oli vastassa muutama porras ja niistä kunnialla selvittyäni
katselin lähinnä vieraita, sillä tiesin että Samia katsoessani alkaisin ihan varmasti itkemään.

Vieraatkin kyynelehtivät, mutta jotenkin sitä sai pidettyä itsensä kasassa
kunnes tulin Samin kohdalle ja siinä sitä sitten nyyhkittiin molemmat.




Pappi puhui todella kauniisti ja kirkossa ollessa jännitys alkoi jo pikkuhiljaa hellittämään.
Saatiin Samin kanssa myös pieni hepuli siinä alttarilla, kun vasta puhumaan opetteleva lapsi
huudahti yleisöstä kovaan ääneen: "KAK....KA!"

Hetken aikaa sai siinä keräillä itseään, mutta lopulta kai selvittiin ihan kunnialla.





Saimme sormuksetkin sormiin ja lopuksi Samin ystävä lauloi meille "Vuodet vieriä saa" -kappaleen.

 Pappi ei koskaan pyytänyt meitä suutelemaan, joten otimme ohjat omiin käsiimme
ja pussattiin ihan siinä lopussa yleisöä kohti kääntyessämme.




Luulin että pappi oli vain unohtanut mainita suutelusta, mutta hääryhmiä lukiessani tämä on kuulemma ihan yleistä sillä suudelma ei virallisesti kuulu vihkikaavaan. Kannattaa siis ehkä pyytää pappia mainitsemaan asiasta,
vaikkakin ihan hauska tilanne saatiin tuostakin aikaiseksi.




Poistumiskappaleeksi olimme valinneet Ghostin "He is" -kappaleen, joka on meidän molempien lempibiisejä.
Kävelimme käytävää pitkin ulos ja siitä kirkon sivulle piiloon, jossa fiilistelimme ehkä vähän turhankin kauan
kun pappi tuli vinkkaamaan että vieraat taitavat pihalla jo olla valmiina :D





Juoksimme riisi- ja saippuakuplasateen läpi kohti hääautoa
- Tässä vaiheessa kaikki jännitys tosiaankin oli poissa ja fiilis ihan mieletön!




Kiertelimme hääautolla hetken aikaa musiikit pauhaten ympäri Vammalan keskustaa,
kunnes olikin jo aika saapua juhlapaikalle ja aloittaa itse juhlat.


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Juhlapaikan koristelut


Ennenkuin jatkan kertomusta hääpäivämme kulusta, 
voisi olla hyvä hetki esitellä miltä juhlapaikallamme näytti.




Tämän näkymän vieraat näkivät heti parkkipaikalle ajaessaan.

Sisäänkäynti oli tuosta avoinna olevasta ovesta ja talon toiselta puolelta aukesi pariovet
joista pääsi myös rannan puolelle.






Lahjapöytä, vieraskirja ja palautuspaikka "Terveiset hääparille"-lapuille.
Seinällä olevat hyrrät on itse väkerretty lahjapaperista taitellen.






Kuvaseinä, jossa polaroidkuvia meidän lapsuudesta aina nykyhetkeen saakka






Ruokailutila, jossa seitsemän kappaletta 8-10 henkilön pöytiä.
Pienissä maljakoissa oli sekalaisesti ripoteltuina neilikkaa, harsokukkaa ja eucalyptusta.




Alakerrasta johti portaikko kohti yläkerran biletilaa




Yläkerta ei lopulta kaivannut koristeluikseen muuta kuin lipputankovalot ja viirinauhaa,
heti ensimmäisestä nurkkauksesta löytyi juomakaapit sekä herkkupöytä.






Myös polttareista tuttu pahvinen "Sami" oli paikalla viskibaarin luona



Ja yläkerran pöydät näyttivät kaikessa yksinkertaisuudessaan tältä.


Näiden tilojen lisäksi Tervahoviin kuului myös saunakabinetin puoli, josta löytyi
saunan ja paljun lisäksi lasten nurkkaus ja pientä levähdystilaa. Samoin ranta oli suosittu jaloittelupaikka, mutta se tulee varmastikin vilahtamaan seuraavassa postauksessa kunhan jatkan taas kertomusta hääpäivän kulusta :)