Häähumua 50 vuotta sitten

Kävimme viikonloppuna sukulaisten luona ja samaisella reissulla mummoni innostui kertoilemaan kuinka he olivat isoisäni kanssa tavanneet ja millainen hääpäivä oli. Sain luettavakseni päiväkirjankin, johon pappa oli kirjoittanut kihlapäivän ja hääpäivän tapahtumista. Oli kyllä niiin suloista luettavaa, täytyy sanoa!

Eipä enää nykyaikana pahemmin rakkauskirjeitä lähetellä ja hääpäiväkin taitaa lähinnä tallentua valokuviksi. 

Päiväkirjaa lukemalla tunnelmaan pääsi jopa paremmin käsiksi ja tästä oppineena 

taidan meidänkin päivästä kirjoitella ihan perinteisesti kansien väliin.

Muutenkin pohdimme, miten hääperinteet ovatkaan 50 vuoden aikana muuttuneet. Nykyään on kaikenmaailman rakennekynsiä, karkkibuffetteja, tarkasti mietittyjä koristeita ja viimeisteltyä ohjelmaa. Varauksia aletaan tekemään jo 1-2 vuotta ennen hääpäivää ja rahaa koko pakettiin saadaan helposti kulumaan useita, useita tuhansia.

Isovanhempieni häitä juhlistettiin kotona ja illalla oli katsottu Seitsemän veljestä yhdessä ystävien kanssa.
Tunnelma oli lämmin ja kuvista huokui onnellisuus. Eikä se välttämättä oikeasti sen kummempaa tarvitsisikaan.

Liian usein sitä vaan unohtaa mikä hääpäivässä oikeasti on tärkeää. Saattaa helposti stressata kauankin siitä, miten lautasliinat taitellaan ja kuinka kaiken pitäisi vaan olla niin täydellistä. En sano että ennen asiat olisivat olleet paremmin,
mutta ainakin sieltä voi ammentaa hyviä vinkkejä tähänkin päivään.

Pienemmälläkin panostuksella (ja stressillä) voisi pärjätä ihan yhtä hyvin!
Tämä ennen kaikkea itselleni muistutuksena, kun yhä vaan pohdiskelen elämäni suurimpana kysymyksenä
että miten ne hiukset nyt sitten laitetaankaan... :D

Ihanaa, stressitöntä ja rentouttavaa jouluviikkoa kaikille ♥