tiistai 24. tammikuuta 2017

DIY Menutaulu


Tänään taas askarteluja sarjassamme "pihistä", tein menutaulun huikeaan 2 euron hintaan:



Olin vähän haaveillut sellaisesta ikkunanpokaan kirjoitetusta menusta, mutta jostain syystä mielessäni oli kauhuskenaario siitä kuinka se vielä tippuu jonkun päälle tai hajoaa. Kirpputorilla kierrellessäni törmäsinkin tuollaisiin kultaiseksi maalattuihin kehyksiin ja sain vähän toisenlaisen idean.

Kotona Word auki, sivukoko A3-kokoiseksi ja netistä hakuun mahdollisimman iso kuva liitutaulusta. Hakusanoilla 
chalkboard background löytyi aika hyviä ja sitten ei muutakuin kirjoittamaan tekstejä päälle. 

Tulostus A3-kokoiselle paperille ja menu on valmis kehystettäväksi! 
En itse käyttänyt kehyksessä lasia päällä, jotta liitutaulu näyttäisi mahdollisimman oikealta.




Liitutauluun kirjoitetut jutut näyttää mielestäni aika kivoilta ja ajattelin käyttää tätä tyyliä muutamassa muussakin yksityiskohdassa. Wordilla tehtynä ei tarvitse ainakaan murehtia minkälaista käsialaa tulee, kun käsinkirjoitetun näköisiä fontteja saa ladattua suoraan koneelle. Lempisivustoni on muuten näin ilmaisena vinkkinä 1001fonts, jossa on helppo esikatsella 
fontteja haluamallaan tekstillä ennen niiden lataamista.




Ennen projektia kannattaa kuitenkin vielä varmistaa että se menu on oikein..

Täällä havahduttiin tekstejä kirjoittaessa että kasvisvaihtoehdot oli vielä sopimatta pitopalvelun kanssa, 
mutta tulipahan sekin samalla hoidettua pois alta. Nyt pitäisi jokaiselle löytyä jotain syötävää :)


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Mennään naimisiin -häämessuilua

Pohdiskeluni häätapahtumien välillä olikin lopulta aika helppo, sillä onnetar suosi ja voitin liput Wanhan Sataman messuille! Kyseessä on kuulemma Suomen suurin häätapahtuma, eli innolla lähdin katsomaan mitä täältä löytyy. En tiedä oliko Sami välttämättä yhtä innoissaan, mutta ainakin oli kiva viettää yhteistä vapaapäivää.




Miljöönä Wanha Satama oli aivan ihana ja heti ovella oli vastassa mukava nainen joka opasti meitä alkuun. Lippuihimme kuului ilmainen kuohuviini, eli napattiin sellaiset mukaamme ja lähdettiin kiertelemään pisteitä. 

Heti alkuun iskin silmäni kauniisiin sormuksiin - sormusvalikoima näillä messuilla olikin ihan todella kattava! Tarjouksiakin näytti olevan mukavasti, mutta koska sormus jo löytyy niin en halunnut kiusata itseäni sen enempää. Suuntasimme sen sijaan Juustokakkutehtaan pisteelle ja maistoimme ihan törkeän hyvää mango-passion juustokakkua. 





Hääpuvut ja palveluntarjoajat ohitimme aika pikaisesti, tuntui ehkä vähän hassulta kierrellä messuilla kun meillä alkaa kaikki pienimmätkin yksityiskohdatkin olla jo selvillä. Samin puku tosin on vielä hankkimatta
ja sen värimaailmaan saimme täältä hyvän idean.

Lisäksi kävimme kuuntelemassa valokuvaajan luentoa, josta saimme lähinnä mielenrauhan sille että
 ne pelkät potrettikuvat ja vihkimisen videokuvaus riittävät meille ihan hyvin. 




Parasta antia messuilla oli kuitenkin muotinäytös, näistä tulee aina niin hyvälle mielelle.
Naisten kampaukset oli juuri sitä tyyliä mitä toivoisin itsellekin ja Sami tykästyi tuohon keppiin jota oikeanpuoleinen mies kantoi mukanaan... Toivottavasti ihan vaan vitsillä, sillä lupasin olla puuttumatta miehen pukuvalintoihin :D




All in all, messuista jäi hyvä fiilis ja kannattaa mennä jos jotain vielä on etsinnässä.
Love me do-messuihin koitin kovasti vertailla ja mielestäni lopulta hyvin samantyyliset tapahtumat kyseessä. Täällä oli enemmän katseltavaa, mutta Love me do:ssa muotinäytös oli mielestäni parempi ja blogimiitti ihan huikea juttu.



Omalta osaltani häämessuilut taisivatkin nyt olla tässä, aikalailla kaikki inspiraatio on jo haalittu
 ja sitten pitäisi enää osata toteuttaa ne ideat... !

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Ajatuksia kaasottomuudesta


Olen pohdiskellut tätä asiaa viimeaikoina paljonkin, joten ehkä voin julkaista joitain ajatuksiani täälläkin.

Kuten monet teistä varmaan tietävät, menehtyi paras ystäväni puoli vuotta sitten aivokasvaimeen.
Kuolema tuli lopulta ihan yllätyksenä, enkä yhä edelleenkään oikein usko tapahtunutta.

Heti alussa kuitenkin päätin etten halua kaasoksi ketään muuta. Päätöstäni vahvisti se, että juuri viimeisellä tapaamisellamme pyysin Janikaa kaasokseni ja annoin hänelle tekemäni rannekorun. Janika oli tästä kaikesta tosi innoissaan - Emme voineet kumpikaan aavistaa että kuukausi tästä päivästä hänet tultaisiinkin hautaamaan tuo samainen koru ranteessaan.




Olen tottunut jo aika hyvin väistämään kaikki kaasoihin liittyvät jutut,
siitä kun tulee puhetta ihan kaikkialla aina pitopalvelusta hääpuvun sovittamiseen. 

Itse "kaasottomuus" ei minua sinänsä kuitenkaan haittaa, teen mielelläni asioita itse ja läheiset auttavat 
kaikessa mitä tarvitsee. Hääpäivänämme juhlien sujuvuudesta vastaa seremoniamestari ja äitini toimii 
enemmän henkisenä tukena, sitäkin kun varmasti tarvitaan.

Eniten asiassa luonnollisesti harmittaa se, etten näe ystävääni enää koskaan ja miten voin olla ajattelematta asiaa hääpäivänämme. Pakostikin illan aikana tulee mieleen että yksi tärkeä ihminen puuttuu joukosta. 
Toivon vaan että hääpäivänä tälle ajatukselle ei tulisi annettua liikaa valtaa...




Kamalia asioita tapahtuu jossain kokoajan, sitä oli vaan aina jotenkin niin tuudittautunut ajatukseen että eihän minulle tai lähipiirilleni voisi mitään sattua. Juuri äskettäinkin luin hääryhmästä, kuinka erään naisen aviomies oli kuollut vain muutama päivä häiden jälkeen. Kun ystävän menettäminen tuntuu jo tältä niin en halua edes ajatella tuollaista tilannetta.

Mutta jos edes jotain hyvää haluaa tapahtuneesta löytää, niin nyt sitä ainakin osaa olla 
entistä kiitollisempi ihmisistä jotka ovat kanssamme juhlimassa 


lauantai 7. tammikuuta 2017

Häävillasukat

Noniin, tavarat alkaa melkein olla paikoillaan ja se olisi enää viimeistä järjestelyä vaille.
Vaan mitä löydänkään itseni tekemästä - Villasukkia häihin! 




Nämä on ihana sujauttaa jalkaan siinä vaiheessa kun korkkarit tai uudet ballerinat alkavat hiertää, 
ei sinne pitkän puvun alle kukaan kuitenkaan pääse kurkkimaan.

Ja vaikka pääsisikin niin ovathan nämä nyt aika söpöt :D




Oikeastihan meidän pitäisi jo kovasti alkaa miettimään ohjelmaa ja vastuualueita, mutta jospa niitä sitten seuraavaksi... 
Miksei aikataulujen suunnittelu voi tuntua yhtään niin hauskalta kuin kaiken pienen näpertely?




Kiitos muuten ihan mielettömästi kaikille jotka olivat käyneet äänestämässä blogiani Vuoden 2017 blogiehdokkaaksi, 
oli mahtava yllätys saada viestiä että sitä ollaankin yhtäkkiä finalistien joukossa.
 Aika kovaan porukkaan pääsin osaksi, käykäähän äänestelemässä suosikkianne 15.1.2017 mennessä 
TÄÄLLÄ tai bannerissa olevaa kuvaa klikkaamalla -->


Vielä kovassa harkinnassa on että kumpaan Helsingin messutapahtumaan sitä tammikuussa suuntaisi, 
mitä muut olette meinanneet vai pääsettekö käymään molemmissa?